KEHiTERAHA
Ranttee on vielä kyllä puoliksi luminen,
ainoat äänet kuuluvat anturoista, kolasta ja keuhkoista;
rahinaa, kolinaa, ähkimistä - tuossa järjestyksessä.
Metsässä ei liikahda lehtikään.
Jokin outo kumma hiipii humeettiin - aavistus tai enne;
joka tapauksessa se havahduttaa äkin,
saa höristämään kuulimia.
Hairahdus kuulostella tuulta saa oudon käänteen
kun sitä ei kuulukaan;
kuuloluihin soimaan jäänyt ulajaminen on pois.
Humeettia siinä ensin epäilemään,
mutta sitten jo rietas ajatus oitis;
vasara ja alasin työttöminä,
saakohan nekin ansaita kolmesataa €uroa ilman,
että saavat rangaistuksen kädeltä joka ruokkii?
Voiko runoilija olla työkyvytön jos ei kuule tuulta;
puuttuu sävel, rytmi ja nuotti?
Pitäisi saada apurahakyyti meren rantaan
tahi tunturin huipulle - pääsisi luovuutta tekemään.
Ja pitäisihän se luoda loppurantteekin puhtaaksi.
Josko onnistuisi kaksi kärpästä samalla kehiterahalla?
Täytyy ottaa illallisella puheeksi valman kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi