SiRKUS
Hullujen kettujen riehakas tanssi,
parkettina avaruuden yönsininen meri;
riettaan hulmuilevia hairahduksia sävystä toiseen,
värisyttäviä sykkeitä vuolaina purkauksina.
Ne nousevat ja laskevat,
tulevat pujahtain välistä - ovat tuokion poissa;
yllättäin muudan osa porhaltaa Isoon karhuun,
Otavalle atimaan,
lohiverkko purstonaan.
Taivas on sekaisin onnesta,
häälyväisiä jokapuolla nuolemassa hehkuvalla kielellä;
uusia tunteen purkauksia yhtäläisinä jonoina,
oitis ehtyvien perään.
Kirjokannen sirkus,
revontulivalopalopäällikön ohjaama syttymisnäytös;
ilman ensimmäistäkään tulen kipenettä.
Vain taivaita halkovia laajoja kaaria
laulamassa äänetöntä aariaa.
Pieni mitätön höpsö,
vaatimattoman tievan päällä ohuissa vetimissä;
maalaamassa mielikuvaa humeettiinsa.
Pelkkä ohimenevä yöllinen päähänpisto,
kaikkien hullutusten äiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi