RAKKEJA
Luopioilta pääsy kielletty - seisoo kairan ovessa;
avaan tutulla sanalla hakasen,
pujahdan sisälle,
ahmin tulvivaa vapauden tunnetta - hyvää puuta.
Jätän uksen sikseen - raolleen jäävästä oikeamielisyys
tursuu väkevästi mustaan maailmaan,
autereinen valo avittaa uudelle tielle suuntaavia
vilpittömästi hyvälle alulle.
Sisän vaikutelma ikuisesta avaruudesta korostuu;
punaisen alla hangen pinta kuin rikkumaton hymen,
se ympäröi jättimäisen aihkin valtaisan tyven;
kilpikaarnoista kustakin voisi veistää koskiveneen,
eikä matkalle latvaan ole tulla loppua.
Mielen tyyneyttävä huurteiden tasapaino,
suloisen melankolian uskomaton raukeus - laupeus,
niitä kohtaan,
jotka suvaitsevat ottaa vastaan kaiken luodun
siinä muodossaan kuin tekijä on tarkoittanut;
ilman kokkapuheita ja selityksiä.
Sielu asettuu kerälle lumiuntuville lakkapäähän,
raottaa harvakseltaan silmäänsä,
näkee näkymättömän rajan toisella puolella
häkkeineen eeskahtaalle juoksevia rakkeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi