KARKEALLA KÄDELLÄ
Eilesaamun armoinen sarastus,
huomenen harsuinen lahja kipakoituvan pakkasen yllä;
pois pyyhkäistynä,
siloteltuna,
keskiyön kahtapuolen raivoisa kosminen hyökkäys.
Valokaarien silmitön säntillisyys,
hulvahtelevan ilmiön sielun mukaansa tempaava rytmi,
intervallien rietas poukkoilu avaruuden laidalla;
kaikki se rauhoittuneena,
siveäksi laskostettuna - tähtipussiin pakattuna,
odottamassa uutta kiivasta yötä.
Jäänmatosten hyytyneeltä näyttävää liikehdintää;
varmuuden vuoksi eeskahtaalle narua kiskoen,
muutaman huurua lykkäävän avannon välillä.
Surrealistinen näytelmä äärettömän rajapinnalla.
Talvisen elämän yksinkertainen,
jäälakeuteen karkealla kädellä raapustettu kuva:
märkiä kohmeisia hyppysiä,
tuulen juoksuttamaa lunta sulassa,
toivo levinneenä kauttaaltaan valkoiseen taikaan,
topatun mörön katse mustassa märässä.
Sydämen lyönnit jyskyttävät jäätä,
päätä - kun koura tuntee elämää kaukana syyvyydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi