keskiviikko 6. marraskuuta 2013

JALAT HARALLAAN


JALAT HARALLAAN

Runo ja arki,
karheaa lumista rousteikkoa niin petoksellisena,
että on harkiten käveltävä jalat harallaan silloin
kun muut eivät näe ja luule;
jos haluaa palata ehyenä kynänsä ääreen.

Plusmiinusnolla on petollisempi huojuvaa uskoa,
lähes politikkojen tasoa;
tasaista valkoista samettista alavaa kattavasti,
niin herkkää - niin kaunista pyöreinä muotoina,
että jo sitä silmäillessä vierähtää kyynel poskelle,
kastellen suupielen,
valahtaessaan leuankärjestä maailmalle.

Ja kuitenkin totuus saattaa koittaa
jo heti toisella tai kolmannella;
äkin yllättäin sitä huomaa loikovan maassa pitkänään,
kyseenalaisessa asennossa.

Vähintäänkin yllätyksestä kipua tuntien ellei muutoin;
ilman että olisi ennättänyt lainkaan miettiä,
kannattaako heittäytyä suosiolla maahan
ennen kuin lentää persielleen.

Puno maatessais runo riettaista sanoista - tosi väkevä,
jos et muuta tekemistä siihen hätää keksi
ja kamua ylös ennen kuin ihmiset näkevät.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi