maanantai 21. lokakuuta 2013

VÄLiKAUSi


VÄLiKAUSi

Mukavan lahea upetto,
mutta hyvin epämääräisen oloinen tola,
kola nojaa sisäänpäin kääntyneenä seinään,
sillä maa on musta kuin syntisen mieli;
lupauksia lupausten perään.

Ylämaan jäät niin ohutta riitettä
ettei kestä edes lokin laskea;
mustuu jo pilven varjosta
ja kun ylle tulee niin kastuu.
Miten sinne pilkille - edes kolkalle?

Että sellainen syksyn loppu - välikausi;
vain takki puuttuu,
muuten valmista.

Osatapa kunnon luotteet,
pian olisi työttömillä vaateparsilla orsilla käyttöä
kun hytinästä ei pääsisi eroon muutoin
kuin tukkimalla pitovaatteiden päälle toiset;
pitovaatteet - vankemmat, summemmat,
koipiin hyvin rasvatut pieksut villasukilla.

Sillä kurin sitä kyllä sopisi salskeana
vetisellä rannalla paarustaa,
kuulostella Haavruuan laulua ihan muina töinään,
hoidella samalla runoilijan virkaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi