KOiRUNiLMA
Taitavaa sadetta,
oikein taitavaa - itse Esteri asialla;
on kulunut taas useampi kotvanen
kun pitkästä aikaa sataa taiteellisesti.
Näyttää että sade piiskaisi viistossa maata,
mutta kasteleekin äkin yllättäin helman alta haarat,
sydvestin alta wanhan naaman ahavan piiskaamaa
kaperohkoa nahkaa - koiru hymyilee.
Jahka eletään ja eletään - tulee kerrassaan talvi
joka ei ennustuksilla parane,
parantumaton - sen ontuva miesmuisti ansaitsee.
Siitä verot pois - loppu puhtaana lumena käteen,
aina kyllästymiseen saakka,
kuni joku käynnistää voimakoneen ja linkoaa maan.
Mantu päätyy jäätymään koppuraksi.
Maa idässä ei ole riettaan punainen,
tasaisen valkoinen on tasaisen harmaata siniseen,
töin ja tuskin erottaa taivaan sekä meren liiton piirillä.
Suurin vaivoin tihrustain luulee näkevänsä horisontin;
etupäässä horisee jos väittää näkevänsä.
Näkymätön ei yleensä näy kuin poikkeustapauksissa.
Tänään sataa - ei ole poikkeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi