UUSiNTA

UUSiNTA

Tekisi oitis mieli ottaa uusinta;
lahea - syyskuun puolivälin lämpimän musta yö,
nuotio hiljaa huokuvan hyisen meren rannalla.
Tuuli häipynyt matkoihinsa,
puhaltanut itsensä tyhjäksi.

Otsonin tuoksu, käristyvän makkaran tirinä,
höyryävän kohveen haistinta kutittava aromi;
suussa norjalaismuorin maailman toiseksi parhaan
omena-kamelipiirakan rietas maku.

Yksittäisiä sanoja,
harkittuja lyhyitä lauseita tähdenlennon kaaren alla,
ei tarvitse yltää enempään;
puhe on tarpeeton,
tola syntyy hetkestä, ilmapiiristä, kiireettömyydestä.

Tätä namia vielä lisää;
runoilijan halatti lojuu joutilaana sannalla,
epämääräiseksi mytyksy lytättynä,
kattoihmisen haalari huiskaistuna rannalla.

Pelkkä humeetti piisaa,
sielun tunnetilojen hyväily ulkoisilla elementeillä
kiihottaa hyvänolontunteisiin,
mielikuvitus laukkaa yltiöpäistä hua-huaa.
Eikä milloinkaan tahtoisi lopettaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!