maanantai 9. syyskuuta 2013

PUHALTAA


PUHALTAA

Ehtoo on kuihtumassa,
aurinko jakelee laitimmaisia säteitään anteliaasti,
hyväilee puuskien selässä vilttoa kallasta.

Luonnonniittu lainehtii kultaisina aaltoina,
tuottaa levottomia mielleyhtymiä,
kyllä - sininen sopii oivasti tähän yhteyteen;
siniset ajatukset heilimöivän kultaniitun yllä
lienee parasta mitä ihmispololle voi pyytämättä sattua,
sattumoisin paikalle osuessaan.

Sielu lepuuttaa siipiään,
anoo janoonsa kuksallista kohvetta.
Mistä sille semmosta on heittää eteen
kun tulipuut on alhaalla kurussa?
Ehdotus hörpätä tunturipurosta
saa sen lauhtumaan
ja pian se kiitää vuoren kylkeä lintuna.

Kaarneet telmivät,
pelmuuttavat toisiaan vahvassa myötäsessä
joka pakkautuu ylös vuoren rinnettä;
somaa seurattavaa,
tuntuu kuin aerodynamiikan lait eivät koske niitä.

Huhuilen sieluani - tipotiessään ruoja, omilla poluillaan,
tulee sitten kun tulee - jos tullakseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi