lauantai 10. elokuuta 2013

PiLVEN POiKA


PiLVEN POiKA

Pilvet ympäröivät oudon, puuttoman maan,
kosteat longat halaavat vuorien tyviä,
muudaan huipulla nuorukainen suunnittelee maailmaa,
järjestelee näkemäänsä parhain päin.

Katse on poissa - loikkii selänteeltä toiselle,
kädet hamuavat vaeltelevan sielun perään,
neljäs ulottuvuus virtaa vuolaana humeetin läpi;
ihmisen onnelliset hetket, tasapainoinen elämä,
ne ovat kokolailla harvakseltaan vuossa;
pysähdellä ei juurikaan tarvitse.

Mutta ei niin ankeaa,
etteikö sentään jotain mahtuisi sekaan.
Katse ehken seurailee kaiken maailman typeryyksiä,
yltiöpäistä kyltymättömyyttä;
sielu kuitenkin hymyää,
kasvoilla onnellisuuden auvoinen kuulaus.

Niitä ihanan aistillisia riettaita hetkiä tulvii yhä mieli;
taivaita riipiviä tuntemuksia
kun salaisimmatkin siniset ajatukset yhdentyivät
äsken laaksossa mystisesti pehmeän poven
ja vastustamattomalle tuoksuvan huumaavan sylin
sekamelskassa lanteita vääntäväksi kouristukseksi.

La Grande finale - maailma on loppu ja valmis.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi