NE SiNiSET

NE SiNiSET

Ryppyinen meri huokaa,
kuin wanha mies mäennyppylän kohdatessaan
muuten jo lavealla tiellä;
sillä erotuksella tosin,
että toinen ikuisen lauhkeutensa takia,
toinen työlääntyneenä elämänsä toisen laidan
yhä esiin tuleviin haasteisiin.

Meri on lakkaamatta sininen;
haaveileva - unelmoiva meri täynnä sinisiä ajatuksia
läpikuultavassa märässä syvyyksien yllä;
uinuu maininkien tuudittamana omassa sylissään
kohtunsa sykkeen tuntien.

Ei kuumia aaltoja,
viileitä, vihreitä kyllä,
silloin kuin kultainen kehrä on kohdallaan taivaanpiirillä;
apean raskaanharmaita arjen alla,
upean synkkiä tummia sitten äksyillessään,
vaan kun ei kukaan tiedä kenelle - itselleenkö,
aikansa kuluksi ja ratoksi?

Mutta ne siniset,
jänekset seljässään vyöryvät rantaan,
suutelevat santaa,
tyyntyvät kesyiksi siloiksi,
valuvat liruna emonsa poveen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!