sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

HUUTAKAA KURJET


HUUTAKAA KURJET

Hätäisimpien kurkien väkevä kailotus jossain
lähes silmänkantamattomiin ulottuvien sarkojen päässä;
jotenkin se vain vihlaisee,
käy liki sielua ja koskettaa.

Ensimmäinen haikeus
ja vasta elämme näissä heinäkuun alun hetkissä;
vaikeus sisäistää ikuisuudelta tuntuva asia,
käsittää että hehkeimmän kesän ehtoopuoli,
se on kääntynyt näkyviin,
heh - pikemminkin kuuluviin siipiniekkojen kautta.

Kaiho piileksii laihossa kurjiksi naamioituneena.

Voi tätä pienen mielen ahdasta soppea
joka ei hyväksyisi päättyvän päättyvän,
toden muuttumista todeksi,
vaikkon elämäns' jokaisena vuonnaan saanut sen tuta.

Ei siinä auta valehdella itselleen lentämällä muilta
lainatuilla siipispankoilla talviksi etelän helteisiin
kelteisilleen rannoille rötköttämään,
totuus tulee joskus kadulla vastaan.

Joten huutakaa kurjet,
huutakaa maailmojen ylitse,
viikkaan sieluni ja tulen kööriin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

3 kommenttia:

  1. Tääkin Kurki on pohtinut ihan samoja asioita viime päivinä, kyllä niin osui kipeesti ja upotti samantien...:)))

    VastaaPoista
  2. Sopii ihmisen elämäänkin, varsinkin tässä iässä, kun pirtin peräseinä alkaa häämöttää.

    "Voi tätä pienen mielen ahdasta soppea
    joka ei hyväksyisi päättyvän päättyvän,
    toden muuttumista todeksi,
    vaikkon elämäns' jokaisena vuonnaan saanut sen tuta."

    VastaaPoista
  3. Kesä joka suinkaan ei ole meikäläisen suosikkivuodenaika;
    siihen kuitenkin ajautuu sisään ja sitten siitä luopuminen
    tuntuu haikealta kun on elänyt sen kera herkkiä tunnelmia.

    Inimisen pää on jotenkin outo.

    Hyvää kesää molemmille.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi