TANSSi HUi-HAiLLE

TANSSi HUi-HAiLLE

Meri on ääriään myöten täynnä,
laitoihinsa saakka kylmää raikasta vettä - hieman ylikin,
vuoksi läikyttää liikoja kuivalle maalle;
puhaltaa niin kutsuvasti idästä,
että kutittaa sielua - ulisuttaa.

Otan yhteyden hyvien aikojen muinaisiin pyhiin
ja pyydän tanssimaan aavan ulapan rannalle;
vain porot kuulevat,
koparat naksuen valuvat törmältä sannalle pyytämättä
jääden töllistelemään aavalle keinuvaa troolaria.
Täytynee tanssia yksin.

Lampaanpää pälyää törmän suojasta,
kahden heinätuppaan välistä leuat jauhaen,
paheksuu intimiteetin loukkausta.

Uuhelle ulvontani luo paineita,
ikiaikaiset - tuhansien sukupolvien takaiset takaumat
hermostuttavat sitä.
Sylkee päin ja tyhjentää suolensa, valitsee puolensa.

Hui-hait tanssimattomasta lampaasta,
seista toljottavista poroista;
otan tuulesta vauhtia siipien alle
ja alan merkkaamaan sannalle askelkuvia.
Se on suurinta haihattelijan huvia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!