OiKUSTA

OiKUSTA

Humeettini osuneen huiman päähänpiston takia
kapusin oikusta Maailmanvuorelle ja lausuin luotteet;
maan peitti äkin surullinen vaippa,
punainen valo lankesi hohtain kohdallani,
kuumotti tuntureiden lakien takaa.

Ja ainoastaan ihmeellisessä valossa näki
hupsun kuperkeikan pyöräyttävän
ajan virtaamaan taapäin - takaisin oikealle tolalleen.
Näki äkin ihmiskunnan menneisyyden edessään,
tulevaisuuden hiipuessa taakse omaan karsinaansa;
parahultaisesti näkymättömiin.

Kaikki tuntui olevan kohdallaan - tyyni rauhallinen olo.
Jatkuva tulevaisuuden pohtiminen, ennustelu, arvailu;
se oli nyt hölynpölyhyllyssä odottamassa loistavaa.

Historia, menneiden tapahtuminen todennettava summa
puolestaan siinä kristallinkirkkaana älyn edessä,
käsinkosketeltavissa selkeänä oppimateriaalina;
näkösällä kaikki ihmimillisyyden tekemät virheet,
niiden peittelyt uusilla virheillä.

Esillä koko yksilön vallan viekas anastusprosessi,
ihmisarvon kahlitseminen lakeihin ja asetuksiin.

Kaikki se Maailmanvuorella avoimena kirjana.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!