MYKiSTÄVÄ

MYKiSTÄVÄ

Usvan läpi tunkee haalea valo,
vuori saa muotonsa harsuuntuvan pilven haipuessa,
kukkaniitut kirkastuvat,
samoin näkimet.
Otsa silottuu.

Satumainen,
sanaton,
mystinen harmaa kate lipuu kukkivan maan yltä
arvokkaan vaitonaisena merelle.

Sen tuntee silmät kiinni;
hyppysissä tuntuva kosteus,
ahavoituneiden kasvojen iholla ryppyjen jano.
Lupaa kysymättä iho juo suoraan pilvestä,
ilman satamisen tihkuvaa prosessia.

Mykkyys on tässä ulottuvuudessa hyve,
ajan seisahtamisen uskomaton tunne värisyttää,
ei laula tuuli, ei ulaja vinkka.

Kurjenpolvisaaristojen värimaailma
kontrastina angervomaan valtaviin lakeuksiin
saa sanattomaksi,
tekee mielikuvituksesta työttömän
kun siihen sekoittuu räiskyvä keltainen leinikkiryväs
tai puron kosteikon rentukkalauma.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!