tiistai 4. kesäkuuta 2013

ANKARAiNEN


ANKARAiNEN

Tuulee vasten kasvoja,
maalta päin.
vihaisesti ryöpsähtelee,
ottaa tynnyrikaupalla vettä pakoveden mainingista
ja ryöpsäyttää harjat valkoisiksi hunnuiksi.
Kaksi sinnikkoa siinä ottaa mittaa toisistaan.

Klasin takaa näyttää mokoma episodi kauniilta,
eksoottiselta draamalta,
jonka keskelle mieluusti sijoittaa itsensä
kyyryssä taapertamaan kylkimyyryä poikkituuleen.

Haihatteleva mielikuvitus näkee
kuinka jokainen koiven nosto tuiskauttaa
hentolitroittain kuivahtanutta santaa ilmaan.
Kellertävät tomupilvet ryntäävät oitis
puuskan selässä merelle,
vastaan nouseva maininki ahmaisee ja sammuttaa ne.

Meri pakenee,
yhä enemmäksi kasvaa rannan sannikko,
pohjoinen ei hellitä,
hiekka kiitää ulapalle;
jossain syvällä pinnan alla tyvenessä sataa hiekkaa.

Ankarainen ulajaa - tarrahtelee katon helmoihin,
lasken kuksallisen jäähtymään suunmukaiseksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi