keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

MUiSTOMERKKi


MUiSTOMERKKi

Lehdetön puu tuijotti oneana - ei vapissut
kun menin sitä kohti kirves kourassa;
pyysin anteeksi niin kuin tapanani on
ja sivalsin yhdellä huitaisulla juuresta irti.

Juuri jäi hyvään maahan, hyvää puuta,
irtonainen osa läksi kainalossani maailmalle
suorittamaan tehtävää,
tynkä lykkää kahmalollisen uusia versoja
Ukon juhlaan mennessä,
eikä ole kirpaisevasta iskusta moksistaan.

Apeampi onni olisi ollut,
jos joku hirviö olisi hamunnut sen kevät-ahavalla
eineekseen, pötsin täytteeksi
ja muuttanut kuidut haisevaksi läjäksi,
loppu ranka olisi kuivanut pystyyn
ja muodostunut puuluurangoksi.

Nyt sentään muassani upeimmat osat päätyvät
Ahtolan kanteen törröttämään
kuin paraskin muistomerkki;
siitä sen näkevät kaikki ohikulkijat,
kalastajanvalvojakin.

Sitä paitsi kuukkeli tykkää mielellään istua
karahkan oksilla vartoomassa hiukopalaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Tulin vai sanohman - hienua tekstiä mukavasti sanat asettelit...
    Tuosta Lapiosta - jos siinä olis vielä kettingistä varsi se olis täyellinen...! Terveisiä hymyillään - Eko...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hymyillään, muttei tänään -takatalvi ja röppäkeli,
      taikka jos sittenkin - itsehän nuo juomukset tuonne
      suunnitteli.

      Poista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi