sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

FUROR ARCTICUS


FUROR ARCTICUS

Valo tulee sellaisella vauhdilla;
tunkee kaikista lävistä.
Korvavalo vaikuttaa vitsiltä - korvamato ei;
Anttilan keväthuumaus soi huomenen kajosta yön syliin.

Reilun kuukauden päästä
aurinko jää taivaanpiirille pitkäksi toviksi,
muuttaa tienoot hoviksi.

Ilmiö pistää sielun huitelemaan
lailla hupsuuntuneen vasikan,
joka laitumelle ensikerrran päästessään
pistää ranttaliksi ja tolvaa sekopäänä onnesta
kuni sitten asettuu ahmimaan verestä odelmaa.

Jo nyt käy sielu hereämmällä,
tahti tuntuu laheamalta vaikka veri kohisee wimmalla;
keväthuumaukselta ei voi välttyä,
jos elää heräävän luonnon liki
ja kaipa se jotain ylimääräistä säpinää
saa aikaan urbanistanilaisissakin,
mene ja tiedä.

Täst'edes kaikki on yhtä hoppua,
vain leijuvan terhenen läpi pilkistävät
aamunkajeiden ensimmäiset valosäteet rauhoittavat.
Elämä on runo - furor arcticus.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi