HYVÄNEN AiKA

HYVÄNEN AiKA

Yksin olemisen tunne valtavalla alavalla;
suosittelen - kerrassaan kokemisen arvoinen.

Yleensä ensimmäisillä kerroilla ei saa tuta
sitä ympäröivää suuruutta;
hiljaisuuden taivaanpiiriltä toiselle ulottuvaa mittaa
kun aika menee aristelussa,
hienoisessa epävarmuudessa ympäriinsä pälyillen.

Monennen yrityksen jälkeen vasta äkkää;
oivallus tulee kirkaalta taivaalta äkisti.
Yhen äkin kaikki vaan on selvää,
loksahtaa paikalleen
ja sitä katsoo maailmaa koko lailla eri vinkkelistä.

Miten pieni - miten mitätön kusiainen
se ihminen onkaan loppujen lopuksi;
alla jääkannella pituutta nelisenkymmentä kilometriä,
leveyttäkin jokunen - painoa miljoonia tonneja.

Valtavalla valkoisella lumiketulla surkea kärpäsenpaska,
joku hät'hätää seitkytviiskiloinen rääpäle,
arvuuttelemassa omaa suuruuttaan.
Voi hyvänen aika.

Sen verta tuimasti ja tasaiseen puhaltaa,
että kelpo helpotuksen antaa kotimatkalle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!