TURSU

TURSU

Ripsii hiljallensa lunta - kuin makiata unta;
tulla tuprahtelee tuulen myötä - tanssii,
nuokkuu vielä luomakunta.

Lipsuu jalka, pettää kettu,
polun sivuun vippaa,
vaikkei edes yhtä tippaa hui-haijuomaa
kuoman suussa käynyt ole,
jälkeen toissaeilisehtoon.

Katoo sanat, kipakat mut' harvat - karvaat,
haipuu pyryn sekaan huuhaimet ja muut.
Perään urahdukset murahdukset
kun koipi varmemman jo otteen maasta saapi
ja palaa mykkyys ruotuun.

Kieppuu, liekkuu,
riekkuu vallatonna pörhö lumen siemen,
kuonoon kulkijata osuu - hosuu höntti;
oitis mokomata säikähtää ja siihen paikkaan sulaa.

Sekös pakkaa kutittamaan - tihkuu tippa silmäkulmaan,
pulma, sietämätön tunne, ahnahasti keuhkot haukkoo...
Silmät kiinni, AiVASTUS;
jostain kaukaa, ehken esi-isäin mailta saakka.

Oiva tursu - räkäpuraat leukaan asti roikkuu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!