SiELUN RUTJAKE
Yksi niitä matkoja,
joita yksinkertaisuudessaan satunaisesti tekee,
mutta mieluusti;
vaellellen sielunsa kera käsikädessä.
Kernaasti nousee koipi,
ankarasti hakee toisen tekemää koloa
polviin ulottuvasta nietoksessa.
Pienellä aukiolla - puuskuttaen,
muutaman kuoston ja käkkärän ympäröimänä,
hieman vioittuneen sielun rutjake kursitaan kokoon
pitkillä syväänhengityksillä;
halu saa himoitsemansa vapauden ahmia hiljaisuutta.
Ja kyllä se tekeekin sen,
riehaantunut keho värisee nautinnosta;
tämän vuoden laitimmaiset valonsäteet siilautuvat
metsän läpi lumien kehystämänä taoksena
joka muuttuu mieltä koskettavaksi taideteokseksi
ilman ihmisen osaa tai arpaa.
Kokonainen kullan ja sinen kyllästämä metsä
muuttuu estraadiksi - väkevän elämän sopii tulla;
permanto hopealle väikkyvää valkoista hauhtoa,
seinät sinoberiin vivahtavia kaltereita,
laki kullalla laveerattua taikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi