ČÁHPPESRÁSTTiS
Musta hiljainen metsä ottaa;
ne vähäiset,
askeltamisesta aiheutuvat äänet se syö,
hotkaisee syvälle sisinpäänsä,
sinne tummimpaan loukkoon,
mörköjen luo.
Eikä pihaustakaan tule takaisin;
ensimmäisenä ahmaissut salskean kaiun.
Kun metsikön reunassa kysyin kelloa,
kaiku ei vastannut,
joten ilman aikaa tässä mennään,
ajanratas lyö tyhjää aukiolla,
kaivautuu yhä syvemmälle aheraan.
Kiinalainen kantapää näkyy.
Mustarastas vastaa karhakistosta,
äityy päästämään helisevän laulun - alastaa,
ei säästä kevääseen hupsu;
tähän synkeän hartaaseen marrakseen lykkää
koko repertuaarin ja lehahtaa pois.
En kehtaa rynnätä perään - siipeni ovat kipeät,
arat ruskan jäljiltä,
mutta mustalaisen hersyvä helinä auttaa loskaista
anturaa kevenemään niin että,
tunnelin päässä näkyy enää skábman raskasta valoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi