TAAS
Kristallitaivaat huutavat pauhaavaa tuulta,
laitimmaiset haavat vapisevat odotettavissa olevaa.
Osaa ottaen - kärsivällisesti.
Kun ankara tulee;
riipii jälkeen jääneet lehtivihreät lentoon,
lähtevät siinä viimeiset viestit tuulen selässä koilliseen.
Lumi saa tulla.
Ja tuleehan se - wiimeistään kolmannella puhurilla.
Tulee ja yllättää lajinsa viimeiset talonmiehet
housut kintuissa - pili hyppysissä.
Menevien miesten kiiltävät peltilehmät
rypistävät risteyksissä nokkiaan
ja eilisen vielä niin tuppisuut työkaverit
eivät osaa pitää enää rooliaan.
Eivät hillitse - wimmainen purku villitsee;
räpättävät kuin pyykkituvat akat ikuisesta säästä.
Siitä samasta jonka jokainen näkee ikiomanaan:
Tuiskuna, tuppurana, soseisina kulkuväylinä;
puistattavina tuntemuksina tuulen tunkiessa
hameen tai liepeen alle kuin yli-innokas koura.
Seestymisen jälkeen kiihkeät tolat laantuvat,
keskustelut taantuvat nihkeiksi nyökyiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi