perjantai 19. lokakuuta 2012

RANNAN KAPTEENi AHAB


RANNAN KAPTEENi AHAB

Rantoja - loppumattomiin äärettömiä autioita rantoja;
tuulen piiskaamia lohduttomia kalliota,
veden hioma musta särmä - immel,
kostean usvan hyväilemä hiljainen mykkä.

Uuhilauman kiemurteleva polku äärettömään
kuolleiden heinätuppaiden lomassa;
hierua laajenee pakoveden mukana,
tunturi puolittuu kuvastimessa,
häilyy kokonaan pois kuolokohdassa.

Merijättöä niin harvakseltaan,
ettei kaarne näe vaivaa ojentaa siipispankkojaan
mokoman vuoksi - tyytyy odottamaan nokka tuuleen.

Pienehkö luoto liukuu sulavasti pintaa kauempana;
saa säpinää pelehtivässä hyljekatraassa,
lokkiparvi pölähtää siivilleen ja suuntaa merelle.

Satunnainen haaveksija havahtuu,
nappaa haihattelevan sielun soppeensa;
poimii kouraansa vierellään lojuvan yksijalkaisen
ja harppoo muutaman askeleen kivennokalle
pistää putken vedenkalvoon ja asettaa korvan.

Meren syövereistä se tulee - Haavruuvan laulu,
sydäntä räytävä haikea vaikerrus.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi