tiistai 23. lokakuuta 2012

OVERTYYRi


OVERTYYRi

Hyytyneitä vesiä auringonlaskun aikaan,
ryytyneitä haikeita aikeita - vaikeita, vailla kaiteita;
rannan hiekkaan uurtuneita raiteita
johtamassa kiinteään veteen.
Kellopeli Marras.

Kuolleita korsia jäisessä otteessa;
kiristyvä pakkanen vonguttaa jäätä kiimakollin äänellä,
alkusoitto - overtyyri arktiseen hysteriaan.

Viimeinen säde taittuu hileestä silmään,
saa kyyneleen tirahtamaan poskelle;
valahtaa posken kuruja leuan kärkeen
ja siitä jäätyneen emonsa tykö.

Nieleskelyä,
syviä pidätteleviä hengityksiä - nyyhkäisy
kun muut eivät ole kuulolla;
tämä perkeleellinen pyhä hetki vaikuttaa,
kuristaa sielua.

Näkimet aistivat sielun silmin
olemattoman paraatimarssin toisen rannan taa;
yhä hornantulina ärjyvään,
pian kuihtuvaan Hesperiaan.

Jää ei asetu - laulaa ikiaikaista Haavruuan laulua.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi