KUViOT
Vaikka lie kuinka muka tuttu,
tasainen valkeus yllättää aina,
jok'ikinen kerta.
Tämä yksinkertainen ykseys;
se liikuttaa - eheyttää säröillyttä sielua,
pehmittää, voitelee ärtyneitä särmiä
saadakseen sopimaan ne takaisin paikoilleen.
Ei ole toista vastavaa kun seisoa aavan,
lumisen palkisen äärellä
ja sen huokuva hiljaisuus vyöryy ensikertalaisen
kuulimiin oitis luvan saatuaan.
Tuttujen kesken se sujuu ilman kaksia puheita.
Tuulen hankeen piirtämät säännöllisen säännöttömät
kuviot saavat äänen jälkikäteen;
varjojen leikki antaa sen tohinan takaumana,
joka niitä muodostettaessa syntyi aiemmin.
Sopulin jäljet paljastavat piiperryksen,
riekon siipispankojen kuviot lumessa kiroilun
kun kettu hätisti sen lentimilleen.
Repolaisen hämmästynyt kysymysmerkki
roikkuu mykkänä paratiisin yllä.
Viikon wanha korpin lento näkyy yhä taivaankannella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi