torstai 13. syyskuuta 2012

RYÖPPYJÄ


RYÖPPYJÄ

Enteilee,
haikeus tuoksuu ulkona harmaana,
selvästi periksi antamisen aromia leijuu umpuilmassa,
tihkusateilee parahultaisesti.

Winhoja ryöppyjä - kastelevat aidan riu'ut liukkaiksi;
eivät meinaa varikset pysyä aloillaan,
pyristelevät alvariinsa
ja kohentelevat sijaansa.

Sellainen ilma,
ettei mokomaan hyvä emäntä laskisi koiraa.
Vareksetkin kastuneet räjähtäneen näköisiksi,
siipispankojaan roikottaviksi surkimuksiksi;
net kaksi wanhaa vakiveikkosta.

Päästin kun tinkasi,
enkä jäänyt porstuaan vartoomaan;
koipi nousi,
sukkelaan toimitti asiansa.
Tuoksahti wäkevästi ulolle
pujahtaessaan auki jääneen uksen raosta kartanolta.
Ravisteli villamatolle.

Yksinäinen keltainen lehti,
orvon oloisena hylättynä kivilattialla;
antanut jo periksi - saakoon syksy.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi