PEURANNAHKAiNEN ViiTTA

PEURANNAHKAiNEN ViiTTA

Vuosisatain uurtamat,
ryppyiset sikiöiden kasvot kirkuvat synnyttyään;
jotain jäi sisälle kohtuun.

Emänsä nisiä hamuavat,
rohmuavat onnettomilla huulillaan,
turvonneita, tihkuvia nunnuja;
tässä ankarassa talven maassa.
Tässä ankarassa talven maassa.

Hurjina rytisevät ympärillä viuhtovat tuulet,
riuhtovat puita,
kolottavat esi-isiemme maatuneita luita,
tunturikoivikoissa pieksävät,
vaivaavat,
raivaavat tilaa uudelle lapselle

Ja se ei taivu,
tämä pieni pers'jalkainen wanha lapsi,
menninkäinen,
juuret sitkeästi maahan kaivautuneena vaipuu,
muttei katkea

Huomenen hyytävässä tyvenessä,
räytyneitten kasvojen päältä
tempaistaan peurannahkainen viitta;
kevään uusi lapsi on valmis syntymämaahansa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!