ON TUMANTO
Ma pilven paltehella istun,
katson isseäni;
kuink' siinä alla inhaa loskaa astun,
huleveestä kastun
ja miten vastuu painaa niskaa niin,
et' koivet kahta laitaa kelvotonta tietä vispaa.
Rispaantunut myssy,
kainalossa pyssy,
samaan syssyyn ylläns' metsämiehen takki,
kouras' kolhiintunut musta pakki,
jalois' äkääntynyt rakki.
Tulta vailla - suojaa, märissänsä,
ärtyisenä kärtyisenä määrätahtiin horjuu toinen;
kaik' vieraat ajatukset torjuu,
päässä myllertää vain hirvielon korjuu.
On tumanto
ja kenttäin hurmeisten kutsu sekoittanut;
hurmannut salskeat mielet,
käy murhan kiimassa miehet lahtiin.
Varustautuneet hirvijahtiin,
tukeneet ehtoolla sieluaan sahtiin,
nuo myrkyistä jyrkiksi siinneet tylyt raadot,
synkissä mielissä vain tulevat lihan kaadot.
Tää on hauska :)
VastaaPoistaSannalle:
PoistaTänksis vaan. Jotain aina tulee epätavallista mieleen.