ViETÄViSSÄ
Rusot ovat palanneet,
aamut ja illat ovat koreita,
silmän pysäyttäviä taivaanrannanmaalauksia,
joihin katse herkästi lukkiutuu;
sielu karkaa haihattelemaan hui-hai
ja hyvinkin vähäpätöiset asiat saavat ilmaa
eetosten siipien alle.
Sitä vaan on vietävissä,
eikä tule oikeastaan lainkaan hanttiin pantua;
siitä vaan - vieköön:
Mie vikisen jos on tarpeen - sillee ihan hiljaa.
Mitätön heinän korsi,
kasvoja hipaiseva koivun ritva,
taimenen pojan pulahdus mustassa kuvastimessa,
tai siikain selkäevän pintaviilto;
kaikki ne herättävät kiehtovia mielikuvia,
saavat yhdistämään hyvin yksinkertaisia
mielleyhtymiä ajatusten ketjuiksi,
joissa sielu mieluimmin vaeltelee.
Silmien sulkeminen onkin mitä varmin tae
aikomuksista paeta tästä tuonne,
loikka-aie Sivistyksestä Kulttuuriin - kääntymys;
mikä on niin pirun hyvä asia
kun sen vain oiwaltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi