USKOMATON KOSKETUS
Yö saapui ujona hentona hipaisuna,
puuntona taaimmaisten pilvien reunalla;
pikkiriikkisin varpain - hipi-hiljaa.
Tuskin sitä hätäisimmät illan nuokkujat huomasivat,
kun vireillä olevienkin puuhissa,
ei mitään kummempaa katkoa.
Jatkoa seuraa jok'ikinen uusi huomen,
aina se on vaan entistä kauempana - uusi
ja kun yö oikein innostuu - tulee harppomalla,
ottaa mustan etelän kiinni päiväntasauksessa
ja pian mennä luikkii jo etunenässä.
Mutta, ah ne elokuun tummat,
lahean samettiset yöt,
elosalamoiden pirstoma mykkä taivaan kansi
verenkarvaisine laskuineen
ja mummon kaatioiden värisine rusoineen aamuisin.
Laskevaa tai nousevaa valoa vasten lipuvat
terhenten hunnut jänkien yllä,
hyväilevät longillaan tuntureiden nunnut,
suutelevat kosteilla huuruillaan rinnat kristallimeriksi,
jotka ensisäteen osumasta räjähtävät ihmeeksi.
Ensiyö on arktisen hysterian uskomaton kosketus
kyynelkaltioon - sielun herkimpään kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi