lauantai 21. heinäkuuta 2012

SELKÄ


SELKÄ

Valtavan veden peiliksi hyytynyt kalvo,
eilisen kuvastin niille jotka näkevät pintaa syvemmälle,
vuosisatojen taitse esi-isien sielunmaisemaan.

Karuus,
koskemattomuuden korostunut tunne
huikaisevan suuressa mittakaavassa
johon ihminen mitättömyydessään ei osaa asemoitua.

Se mykistää,
pyyhkäisee valmiit,
haltioituneet sanat sanomiseen raottuneilta huulilta
ja vain pieni hengetön ilmavirta karkaa vaivihkaa,
ujona, pidätellen - ilman häiritsevää ääntä,
tyvenen samettista pintaa rikkomatta.

Leijuu kun savun viipyilevän tuoksuva kosketus
läntisen rinteen laskevan auringon kajeessa.

Kuikan huikaisu selällä on runo,
sen riipaiseva draamankaaren huippu
niskavilloja raapien,
kylmien väreiden ryntäys kiirestä kantapäähän.

Sitä antautuu kerralla moisesta,
laskeutuu nöyränä polvilleen nuotiopiiriin
ja vain on - kerran on päässyt jäljille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi