LAHEA OTE
Kesän viipyilevä kosketus;
tuntuu miten tuntuu,
kenestä mitenkin - edestä käsin toisista,
joistakin inehmoista vasta takaa
kun se itseasiassa on jo mennyt
ja hivelevä ruska hillitsee ohimenneen tuskaa.
Luonnon kiertokulkuun lähes saumattomasti
hitsautuneiden elämässä kesä on jo ehtoopuolella;
elokuun tumman pehmeät yöt joutuvat hopulla.
Vaan mikäpä se on se kosketus,
tunne jostain elämää suuremmasta ilveestä,
jolla luonto leikittelee;
hipaisu jota jokainen voi pohtia omassa mielessään,
sommitella sen juuri sellaiseksi tuntemukseksi,
mistä itse voi parhaiten kertoa?
Se on sielua ravistava laulurastaan huilu
kuusen latvassa illan kaatuessa yön syliin,
tai aamun varhaisten tuntien herkistävä terhen
lipumassa aaveen lailla virran tyventä hymentä;
auer joka saa omassa tanssissaan katsojan näkemään
haihattelevan mielikuvituksensa luomia satuhahmoja,
ehkenpä joku yöjalasta palaava oman lemmittynsä.
Se on suven lahea ote humeetista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi