keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

KAPEA KESÄ


KAPEA KESÄ

Yhä viuhuen käy luoteinen vimma,
monetta päivää;
ei malta lempo lopettaa makuun päässyt,
lakata,
löystyä - matkoihinsa pakata.

Sen kun vaan pieksää alvariinsa ankarilla kuuroilla,
sivaltelee puuskilla nöyriä koivujen ritvoja;
vehreitä rinteitä kiivaasti piinaa,
herättää kevään ehtyneet norot puroiksi.

Kiihottaa pisara-armeijan ryntäämään
vuolaina ryöppyinä pitkin vilttojen rinteiden parmaita,
kerääntymään kohiseviksi kuruiksi vuotamaan
suuressa tasaisenharmaassa.

Jossakin purjehtivien pilvenriekaleiden meressä
hajanaisia, vajavaisia oireita lupauksista,
orastavia hentoja enteitä toivosta;
aatosten mentäviä aukkoja kurkistamaan kesää.

Tyssännyt ihmisten virta - l
aantunut taantuen,
sitkeimpiä näreinä työntymässä kyyryssä vastaseen,
ikeillään matalapaineen onean sietämätön apeus.

Tätä on arktisen kesän kapeus,
kahden talven välissä vastasyntyneitä nälissään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi