LÄPiNÄKYVÄ
Taivas yhtyy mereen.
Jossain äärettömän sylissä - aavan ulapan takana;
syntyy orastavan päivän ruusunpunainen auringonlapsi.
Kerta kerran jälkeen - joka ehtoo;
ehtyy päivän wanhana kehtoon.
Tässä ja nyt - kohisevan rannan autiossa menehtyy
ajopuista väsätyn nuotion liekkeihin,
sulautuu loputtomaan ikuisuuteen savulta tuoksuen.
Ilta kääntyy läpinäkyväksi yöksi - möröt poissa,
yön ja päivän rajaa ei erota viheliäinkään pilkun viilaaja,
Suurten eetosten haihatellen laukkaava tuokio
kestää tiiralinnun kirkaisuun.
Kaartelevien lokkien naukuva virsi varmistaa aamun,
haahkaparven uhuilu valmistaa aamiaiselle.
Harmistukset on kuopattu eilisen santaan.
Kahvi maistuu hyvälle syvälle sieluun saakka,
pannulla käristyvä pekoni saa himon lähettämään
kiihottavia viestejä vatsalaukulle.
Täyttymys tulee ensimmäisestä maistiaisesta,
mutta kyltymätön vaatii lisää, lisää ja lisää.
Soukkuuden vaatimat rajat paukkuvat,
vyö saa huomenlahjan - uuden reiän aamuyöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi