HUHTiA KORVALLE

HUHTiA KORVALLE

Taivas meni yhen äkin rikki,
itki ehtoon täyteen jäätyneitä hiutaleita;
varisevien lehtien sijaan laheita hattaroita.

Nuo ihanat puhtoiset;
hereinä hahtuvina tanssivat keveät piruettinsa
tuulen pojan oikusta.
Ja mantu yhä katettuna aivan tyyten
langenneiden enkeleiden siruilla.

Lepäävät maassa huokoisena mattona,
maa oudossa kummallisessa valossa;
taianomainen, lumottu hetki,
ritvat varisevat hopeaa aamunkoihin.

Elämän ja kuoleman kevät.
On koittanut ehken joillekin tirpusille
joutsenlaulun siunattu aika?

Esi-isiemme raaka huhtikuu;
jotenkin vain tuntuu,
että toukokuu lyö kyllä huhtia korvalle
ynnä niitä jotka ovat sijoittaneet toivonsa tähän.

Lumous on kaukana,
uutta arpaa ei ole myytävänä - ingen vinst;
on tyytyminen niiden siihen minkä saivat.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!