AJOPUiTA JA MUiTA
Meren suolainen maku maistuu huulilla,
ahava käy luoteen puolesta.
Vaisto tuulen suhteen ei kuiskutellut pötyä,
tuuli on yltymässä;
äityy pian rannikolla myrskyn pojaksi.
Aava meri ei mokomasta myllerryksestä
juurikaan hätkähdä;
jos vähän pintaa rypistääkin,
kyllä se ajallaan siitä oikenee siloksi.
Vaan täällä ahteella saattaa kovinkin
muokata muotoja - rantaviivaa.
Tyrskyaallot perkaavat santaa,
ajopuita ynnä muuta moskaa ajautuu
uteliaan rannastajan tutkittavaksi.
Syytää lempohinen ämpäritolkulla santaa ylemmä,
kasailee dyynejä pitkin pituuttaan.
Juoksuttaa hiekkaa kuivalla maalla.
Vaan tulet tähän kyllä teen,
sanoo humeetti mitä sanoo
ja jos alkaa nalkuttaa - laitan laastarin.
Kyllä tässä sielunsa pyyntöön on taivuttava,
oli miten oli, se on selvä se - tuli mitä tuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi