perjantai 17. helmikuuta 2012

YKSiNKERTAiSET


YKSiNKERTAiSET

On se vaan kummallista,
merkillistä tyyten suorastaan,
miten yksinkertaiset asiat jaksavat kiehtoa mieltä;
umpuilma - iholle nihkeän harmaata,
kauttaaltaan kosteaa märkää joka ei sada.

Ei siitä ota tolkkua mitä se on - ei sumua, ei usvaa,
koko maailma vain tasaisen harmaata tihkuvaa tuhnua,
mykkää hiljaisuutta joka imee äänen niin tarkoin,
ettei pihahdustakaan ylety kaiulle.
Ei sitten rahtuakaan.

Yksinkertaiset niin - onko hitaasti vuomissa liukuva
pakkasaamun auer sittenkään yksinkertainen
vaikka näyttääkin perin juurin siltä,
ihan tavalliselta usvalta,
jota sitähän on kaikkialla tahoilla,
maalla merellä ja ilmassa.

Miten se osaakin valuessaan vuomaa,
täyttää tarkoin kaikki pienimmätkin maaston muodot,
jok'ikisen kulveen harjut ja laaksot,
vaikka niitä olisi toivottoman lukematon määrä?

Mene, katso - jokahisessa on säntillinen annos auerta,
prikulleen sille kuuluva osuus,
ei yli eikä alle, vain se mikä mahtuu että on täysi.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi