sunnuntai 5. helmikuuta 2012

NELJÄN TUULEN TiELLÄ


NELJÄN TUULEN TiELLÄ

Jo vain net kiirii nyt taasen nämät valojuovat;
aivan taivaisiin saakka asti lemmot juoksullansa.

Yön silmähän vehreän kelmeinä juovina loimottavat,
syntyvät navan kohdusta haileina utuina,
penäävät sijaa yhtenään,
vaihtavat toisiltaan paikkaa - kaihtavat lannan puolta
siinä eeskahtaalle riuhtoessaan;
joutumatta millonkaan ahtaalle.
Killa taivaalla tilaa on hyinki silmänkantamattomiin.

Tormaavat porotokan lailla suuna päänä net,
arvaamattomaan suuntaan ja erilleen,
kieppuvat ja liekkuvat.
Kasvavat sitten yhteen yhdeksi;
kuin nainen ja mies,
jotka kiimassa samaksi lihaksi ryhtyvät ja yhtyvät.

Riettaasti räiskyvät,
nietokset värjäten hulmuavat levottomina aaltoina,
liehuvat - anastavat kielen,
sieppaavat mielen mukaansa,
pitävät siellä - neljän tuulen tiellä anhittomiin,
kuni itsekin lauhtuvat,
kuihtuvat vaisuina noloina aamun kajoon.

Ja mie se polo itken ja vapisen riemusta siinä jängällä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi