tiistai 24. tammikuuta 2012

SiLTAiNSiNÖÖRi PAKKANEN


SiLTAiNSiNÖÖRi PAKKANEN

Kipakka pakkanen rapsaa salvoksissa öksynä,
sivaltelee tulisella ruoskalla toisen hipiää,
voitelee toisen parkkiintunutta ahavaa,
jos sattuu ulos nokkansa pukkaamaan.

Ja pakkohan se on haistinta tarjota,
ilmaa haistella - ihan tilastomielessä;
tyyten erilaiselta nääs tuoksuu raitis kuin
hällalla porisevan hernerokan savulta lupaavasti
tuoksahtava aromi.

Hyytynyt maailma toimii jähmettyneesti,
vaikkakin ääni - ihme kyllä,
kulkee sukkelaan läpi kuivan ilman.

Puun rapsahdus kuolpunan reunalla
tavoittaa korvan karvahatun korvallisten läpi.
Kajahtaa kuin pistoolin laukaus
ja jää oitis korvamadoksi.

Pakkaseen tottumatonta se pölästyttää niin,
että löysät pois - herkimmillä löytyvät pian housusta.

Oven raottaminen karkuuttaa onkapilven
joka muuttuu hopeiseksi sateeksi aamunkajoa vasten.
Se on kaunis, viehättävä ele pakkaselta,
joka tekee työkseen siltoja selkosten taakse.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi