torstai 5. tammikuuta 2012

PYHYYDEN KOSKETUS


PYHYYDEN KOSKETUS

Möykkelikköisen jängän yli reuhaten,
kaarrellen loivasti viltossa kallaassa kiirelle;
se kastelee selän ja panee myrkyn erittymään
kohisevaan suonistoon.

Meteli seis - potta pois;
hiljentyminen tunturin laella,
hengityskin laantuu vähin erin.
Tuuli on asettunut liki tyveneen,
kuulaassa ilmassa näkee liian monelle taholle,
joka suuntaan loitolle - maapiirin yli kosmokseen.

Maailma on pysähtynyt,
ei mitään liikettä missään suunnassa,
ei äänen ääntä kunnes käännähdys kelkan selässä
muuttuu narahdukseksi ja kantaa.

Eikä aikaakaan kun lumen vuoraaman kiven takaa
kuuluu ruostuneen saranan narahtelua;
kiiruna kurkottaa päätä uteliaana,
sen huomaa vain mustan juovan liukumisesta esiin.
Muuten otus katoaa tyyten valkoiseen maailmaan.

Kaikki tämä mystinen pyhyyden kosketus,
suuren hiljaisuuden tuoma illuusio sielussa,
myllertävä tunnetila olemisesta maailman navalla;
sen eteen kannattaa hikoilla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi