perjantai 30. joulukuuta 2011

VENÄLÄiSESSÄ VOiSSA PAiSTETTU TOTUUS


VENÄLÄiSESSÄ VOiSSA PAiSTETTU TOTUUS

Totuus on kummallinen kapine. Mitä yksinkertaisempi, yksilöidympi ja havaittavampi - niin että se jopa suorastaan tukkii suuhun, sitä vähemmän sillä on arvoa. Se on niin tuiki tavallinen asia, että sen havaitsemiseksi pitää räsymatto puistella hangelle, että totuuden erottaa taustastaan. Yleensä käykin niin, että totuus polkeutuu muun sälän mukana tasaiseksi massaksi, josta kituliaana saattaa elää aina siihen saakka kuni joku tulee ja siivoaa paikat.
Sellainen voi olla vaikkapa historiankirjoittaja jolla riittää puhtia setviä kaikki hämärän rajamailla oleva aineisto tarpeeksi tiheällä kammalla. Sitten joskus.

Totuus on siitä kummallinen kapine, että mitä enemmän sen hankintaan satsaa rahaa, sen paremmalta sen saa näyttämään niiden silmissä joille totuutta sitten kerrotaan totisella naamalla. Paremmuus ilmenee myös siitä mikä tai kuka totuudesta kertoo. Luotettavimpia, ja siten parempia ovat taloudelliselta volyymiltään suurimmat mediat, kuten YLE, Helsingin Правда, MTV3 sekä Nelonen ynnä edellisiin liittyvät virallisesti tittelöidyt päät.

Totuus on siitä kummallinen kapine, että sen voi pukea erilaisiin kaapuihin eikä itse totuus muutu miksikään, mutta uskottavuus muuttuu.
Jos tismalleen saman totuuden kertoo studiosta virallisessa uutislähetyksessä ja toisaalla saman totuuden kertoo puliukko räjähtäneessä kuosissaan City-marketin kongissa, niin kylläpä se slipoverisen kravattikaulan totuus on heti koko lailla uskottavampaa kuin pultsarin rähjäinen totuus.

Totuus on siitä kummallinen kapine, että sitä voi ostaa niin kuin voita kaupasta. Ainoa edellytys on se, että totuuden myyjä uskoo ostajalla olevan rahaa. Jos rahaa on riittävästi - ostajan haluama totuus kiikutetaan oitis tiskille, laitetaan säädylliseen pakettiin ja se on siinä. Ei muuta kuin levittämään ja julkaisemaan totuutta.

Otan tähän nyt esimerkin sellaisesta vartavasten laaditusta totuudesta joka on häräköinyt neniemme edessä jo vuosikausia. Arkinen totuus johon juuri kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota korostuneesti ja nyt pahoin pelkään - se lienee jo myöhäistäkin. Tämä totuus on ehättänyt edelle ja tehnyt sen vaikutuksen mikä siltä on edellytetty kun se on päästetty joskus valloilleen. 

Sylttytehdaskin on hyvin pääteltävissä, mutta jotain pitää jättää lukijallekkin.

Keisarien, tsaarinvallan, sotimisen ja suomettumisen lisäksi Suomea ja Venäjää yhdistää yksi kummallinen totuus molemmissa maissa, totuus jonka havaitseminen on todella vaikeaa jos on sallinut altistaa humeettinsa medialle. Antanut oman itsensä tiedostamisen muiden kiireidensä (työ, perhe, elämä, jälkikasvu) takia pelkän tilatun/ostetun informaation haltuun. Osin se on ymmärrettävää - osin ei. Itsesuojeluvaiston kun soisi pelaavan mieluusti kaikilla.

Satunnainen esimerkki, nimet vaihdettu: Jos sattumoisin on sijoittanut €454,80
vaikkapa Helsingin Sanomiin, niin väistämättä sisällön uskottavuus arvostuu tietenkin suoraan samassa suhteessa. Se on hyvin normaali ilmiö. Mitä järkeä olisi sijoittaa liki €500 epäkuranttiin totuuteen. Sehän olisi typeryyden huippu.
Tilaaja siis luo henkilökohtaisen luottamussuhteen mediaan, omaan lehteen, maksamalla sille ja ajattelee ettei se voi nyt valehdella päin näköä, sillä muuten suhde menisi rikki ja medialle tulisi paha mieli jos suhde kariutuisi.

Niinpä niin. Hyväntahtoisia hölmöjä on kyllä riittävästi pikkiriikkisessä Suomessakin yhden paikallislehden tarpeisiin. Kun yksi hylkää, kaksi uutta noviisia odottaa jo malttamattomana vuoroaan saada maistella ostamaansa totuutta.

Ja aitoa totuutta, sitä on kyllä tarjolla. Suorastaan runsauden pula. Galluppeja tunkee mediataivaan täydeltä, parahultaisesti on yhdestä selvitty kun jo toista pukkaa. Kaikki toinen toistaan vakuuttavampia, wiimeisiä totuuksia kaikki tyynni.

Ainutlaatuista koko €uroopankin mittakaavassa on se, että näissä median kustantamissa suomalaisissa ja venäläisissä gallupeissa on tiedetty maansa tulevan presidentin nimi kussakin jo etukäteen, vuosikausia. Vaalit ovat siten vain kuriositeetti, pelkkä muodollisuus joka vahvistaa ostetun gallup-tuloksen oikeellisuuden.

Niin - ja vielä siitä luotetusta totuudesta. Harvoin kerrotaan, tuskin koskaan ja ainakaan perin pohjin, että myös galluptointi on liiketoimintaa ja sen täytyy olla kannattavaa, koska muuten toiminta loppuisi kuin kanan lento.

On siis itsestään selvää, että jokainen gallupin tilaaja saa rahoillaan juuri sellaisen tuloksen minkä haluaa. Muuten homma ei toimi eikä galluptoija menestyisi.


Vain suoranainen typeryshän sijoittaisi varallisuuttaan sellaiseen jossa tilattu tulos olisi epämiellyttävä, eikä em. media-koneistoja voi missään tapauksessa typeryydestä näiltä osin syyttää.

Lähes jok'ikinen tuntee nykyisin jo tilasto-kikkailun. Valhe-valheempi-tilasto. Tilastokeskus laatii ja myy myös tilauksesta, korvausta vastaan tietoa/tilastoja. Se nyt selvä se.
Ja on oikeinkin hyvä että  tuota "Virallista" tilastollista totuutta voi ostaa kukin varojensa ja tarpeidensa mukaan. Kauppa on kauppaa. Ainoa särö tulee siitä, ettei se ole pers'aukisten eikä vähävaraisten puoti.

Asiakkaan tarpeet täyttävät tilastot tekevät oikeinkin hyvin kauppansa, eikä siihen ole kellään nokan koputtamista. Sen sijaan siihen lienee, mikä ostettujen tilastojen uskottavuus on ja missä niitä käytetään totuuden vakuudeksi.

Liiketoiminta on liiketoimintaa vaikka sen kuin venäläisessä voissa paistaisi. Sen tunnustaa länsimainen tiedemieskin jo nykyisin. Ei kahta puhetta.

Tulen ja nokipannun ääressä sitä tulee usein miettineeksi, että eikö valhe, petos, vääristely ja osatotuus pikemminkin kuin totuus, ole pysyvämmin vaikuttanut viime vuosina yhteisömme kohtaloon ja tolaan?

Lopuksi pieni episodi Timbuktusta, Afrikan pääkaupungista:
Eräs afrikkalainen, nuoren naisen kanssa vast'ikään naimisiin mennyt presidentti kertoi henkilääkärilleen, että perheeseen odotettiin vauvaa.


- Minäpä kerron teille erään tarinan kaukaisesta maasta, sanoi tämä mainio Sinuhen kollega siihen.
"Muudan hajamielinen naapurimaan mies oli valtiovierailulla Venäjällä ja lähti karhunmetsälle isäntiensä kera. Vahingossa hän kuitenkin otti kiväärin asemesta mukaansa sateenvarjon. Pian näkikin mesikämmenen tulevan ryteiköstä kohti, tähtäsi sitä sateenvarjolla ja laukaisi. Otso kaatui kuolleena siihen paikkaan."

- Mahdotonta! Presidentti huudahti lääkärille. Joku varmaan täräytti sivusta.
- Niinpä niin..



Oh-show-tah hoi-ne-ne

Jos kättelet kreikkalaista - laske sormesi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi