tiistai 27. joulukuuta 2011

HOPEiNEN SADE


HOPEiNEN SADE

Tuttu vankka aihki johon nojata;
niin luotettava, että sen kupeessa voi
vailla huolta sulkea silmänsä
ja asettua kuuntelemaan hiljaisuuden sinfoniaa.

Yhä vaan ne samat,
vuosikausien varrelta tutuiksi tulleet,
toisiinsa kietoutuneet,
rakastuneet kuostot narisevat ikuista rakkauttaan.

Ei ole heilauttaneet myrskyt ja tuiverrukset,
äkeät väkevät puuskat niitä sinne eikä tänne.
Ylväinä pystyssä, taivaanpiiriä piirtäen,
jatkavat toisilleen kuulumisensa vakuuttelemista.

Vain aavistus paljastaa pöllön lehahtaneen
lakkapäälle kököttämään.
Sen hitaasti kiertyvä pää
saa hypnoottisen otteen omastani;
neljä silmää tarkastaa valtakunnan.

Tämä hetki on sietämättömän kaunis,
satunnaiset pakkasen rapsahdukset tekevät juhlan.
Kenties yksinkertainen,
silkka kauniin ajatuksen voima
saa hopeisen sateen valumaan vankan pankaoksan yli
kahtena kristalliputouksena.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Hieno ja rauhoittava tunnelma sekä kuvassa että runossa. Kiitos siitä. Noita tunnelmia niin ikävä, kun täällä pohojammaalla on kauhia myrsky ja maa ihan ilman lunta, nurmikot vihertää, vesi ja rapa lentää .

    VastaaPoista
  2. Kaarnikalle:
    No tunnelmallinen päivä muutenkin, melko tyventä pikkupakkasessa.
    Utsjoella on n. 30 cm lunta

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi