TORSTAi
Valkoista hahtuvaa täynnäns' olevat pulleat säkit
kököttävät muhkeiden pilvien reunoilla;
odottavat lupaa aukaista suppuun kuristettujen
suidensa nyörit vyöryttämään harsuista huntua.
Ukkosta vaan ei kuulu,
ei vaikka kalenterin mukaan sille on taas kekkerit,
muistamista, kunnioitusta ja ylistystä varten;
esi-isiemme ammoin asettamaa tahtoa myötäillen.
Tulen kuitenkin sytytän säilyttääkseni yhteyden.
Tuskin monikaan enää näissä arkisissa puuhissa,
sielun turruttavissa rutiineissaan havahtuu,
pysähtyy akkiloimaan päivän henkistä sisältöä;
semminkin, että sen todettuaan tyyntyy
ja kumartaa sisäisesti Ukolle,
kääntyneenä tyyten poispäin kulutuksen alttarilta.
Marraskuinen harmaa päivä urkenemassa,
ihmisten elettävä tämäkin;
aamutuimaan musta ilman sarastusta,
harmaan esiripun takaa keskipäivälläkin musta,
mustan maan kamaralla.
Lumi pysyy visusti poissa,
sitä ei juhlita.
kököttävät muhkeiden pilvien reunoilla;
odottavat lupaa aukaista suppuun kuristettujen
suidensa nyörit vyöryttämään harsuista huntua.
Ukkosta vaan ei kuulu,
ei vaikka kalenterin mukaan sille on taas kekkerit,
muistamista, kunnioitusta ja ylistystä varten;
esi-isiemme ammoin asettamaa tahtoa myötäillen.
Tulen kuitenkin sytytän säilyttääkseni yhteyden.
Tuskin monikaan enää näissä arkisissa puuhissa,
sielun turruttavissa rutiineissaan havahtuu,
pysähtyy akkiloimaan päivän henkistä sisältöä;
semminkin, että sen todettuaan tyyntyy
ja kumartaa sisäisesti Ukolle,
kääntyneenä tyyten poispäin kulutuksen alttarilta.
Marraskuinen harmaa päivä urkenemassa,
ihmisten elettävä tämäkin;
aamutuimaan musta ilman sarastusta,
harmaan esiripun takaa keskipäivälläkin musta,
mustan maan kamaralla.
Lumi pysyy visusti poissa,
sitä ei juhlita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi