tiistai 1. marraskuuta 2011

PiLVi ON PUHJENNUT


PiLVi ON PUHJENNUT

Hämärän juuret syntyvät päivä päivältä varhemmin,
etenkin nyt mustan maan aikaan;
värit häviävät,
valkoinen kivenmurikka pistää silmään kaukaa,
samoin kuurautunut korsiviidakko.

Teräksenharmaa taivas kaiken yllä,
lumihiutaleita pullollaan kuin viimeisillään oleva imisä;
hetkeä vailla.
Nii-in, hetkeä vailla,
hetkeä jota pieni heimo odottaa varuillaan,
ettei se tällä kertaa pääsisi yllättämään.

Mutta mitä sitä tyhjää,
illaksi selkenee sen verran että ruso vilahtaa,
kiristää pakkasen puoleen,
hyytää satunnaiset lätäköt
ja tässä sitä ollaan.

Aamu tuntuu jotenkin oudon vaimealta,
maapallo on pysähtynyt vissiin tyyten,
on niin hiljaista ettei äänetön erotu toisesta.

Enteellistä tunnetta humeetti pullollaan,
avaan oven ja siinähän sitä;
joitakin senttejä orastavaa neitsytlunta.
Pilvi on puhjennut.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi