torstai 1. syyskuuta 2011

ViETTiPÄÄMÄÄRÄ


ViETTiPÄÄMÄÄRÄ

Kun olet ensin aikasi nuohonnut erämaiden laitoja,
miettinyt lumosi - tehosi - taikasi,
tullut sinuksi itsesi kanssa ja kätellyt.
Kussut kiimassa nurkkiin,
vaihdellut paitoja kaihtaen likaa - etsien vikaa,
hankkinut aitoja saaliita näytille käynneillä,
vaalien sopua kaikkien maikkien kera.

Vaaninut maaniseen saakka ja kauemmin - huomiseen,,
naakinut perässä parhaassa terässä useassa erässä,
lopulta hopulta säilyen - väijyen päässyt liki.

Silloin se vasta alkaa hiki,
on viimeinen koitos voiton tiellä ja vaikea niellä,
mut' avioliitto vain käy,
vaikk' kaviot vielä mantua paikallaan hakkaa
ja maata tiiviiksi pakkaa.

Vain yksi on varmaa armaan suhteen,
muutaman iltapuhteen jälkeen
on viettipäämääräsi lähellä,
käden voit päälle jo laittaa,
vaihtaa sormien paikkaa.

Ja tulos - räjähdys aivoissa;
korvaa kaiken vaivan.
Aivan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Runon alussa on voimaa ja dynamiikkaa, jotenkin tuota loppua, viimeistä 3 säettä hioisin vielä, jotta sama voima pysyisi loppuun saakka.

    Olen ennenkin ihaillut vahvaa sanankäyttöäsi, vaikken aina ole muistanut kommentoida.

    VastaaPoista
  2. Johannalle:
    Tösös! Suattaa olla nuinki, suattaa olla olematikki. Tarvitaanko sitä voimaa aina?
    Sanoja on suomessa niin paljon, että niitä voi kyllä käyttää roimasti.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi