SiELU PALAA KEHOON
Ryppyinen käsi hyväilee iän silottamaa parrasta,
wiimeiset haiut tervasta kihoavat haistimeen
syysauringon poratessa veneen kylkeen.
Muistot - kuin kuulaat kaiut veden yli,
vyöryvät vuolaana virtana
alas laskettujen luomien takana.
Tilanteessa on jotain suorastaan mystisen harrasta.
Kuohut saavat körilään hartiat elämään,
kyyrystä uljaaseen kohennukseen ja päinvastoin.
Haikea huokaus kuuluu ukon tuuheasta parrasta
kun toinen käsi pyörittää verkkaan varrasta,
jossa parikiloinen taimen kylpee ja hikoaa
liekkimeren yllä.
Vielä toinen kuu
ja eletään marrasta,
sitten näitä kyllä piisaa jos viisveisaa;
saa itsensä ryhdistymään niin,
että uittaa juomukset jään alle.
Kypsyvän kuerin tuoksu voittaa haikean tervan,
erkaantunut sielu palaa kehoon,
sommittelee ja pujottelehtii omalle sijalleen
ja tökkää sitten vihjaten humeettia: "Kypsä on."
wiimeiset haiut tervasta kihoavat haistimeen
syysauringon poratessa veneen kylkeen.
Muistot - kuin kuulaat kaiut veden yli,
vyöryvät vuolaana virtana
alas laskettujen luomien takana.
Tilanteessa on jotain suorastaan mystisen harrasta.
Kuohut saavat körilään hartiat elämään,
kyyrystä uljaaseen kohennukseen ja päinvastoin.
Haikea huokaus kuuluu ukon tuuheasta parrasta
kun toinen käsi pyörittää verkkaan varrasta,
jossa parikiloinen taimen kylpee ja hikoaa
liekkimeren yllä.
Vielä toinen kuu
ja eletään marrasta,
sitten näitä kyllä piisaa jos viisveisaa;
saa itsensä ryhdistymään niin,
että uittaa juomukset jään alle.
Kypsyvän kuerin tuoksu voittaa haikean tervan,
erkaantunut sielu palaa kehoon,
sommittelee ja pujottelehtii omalle sijalleen
ja tökkää sitten vihjaten humeettia: "Kypsä on."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi