keskiviikko 7. syyskuuta 2011

KAAVEET TÖRRÖTTÄVÄT LiiKKUMATTOMiNA


KAAVEET TÖRRÖTTÄVÄT LiiKKUMATTOMiNA

Hyväile hyväile,
anna poskieni kuumotuksen laskea vilpoisa tuuli.
Pidätä hereillä.

Virvat hiipuvat nuokahtaessani;
jätän maalliset aikaikkunat ja siirryn taivaallisiin.
Palaan joka rapsahduksesta takaisin olevaiseen,
Olemattomatkin kuulostavat saapuvalta parvelta.

Kahisee,
tuulen viri näprää villiniitun korsia,
kaaveet törröttävät liikkumattomina hahmoina
autereen läpi hetteikössä,
loppumaton hiljaisuus näyttää aaveita mielessä.
Haaveita suuresta saaliista vaeltelee levottomana
pitkin humeetin kuorta sinne tänne.
Uskomatta toisiinsa.

Säpsäyttää - käännähdän paikallani varoittamaan;
lisää ääntä siitä tyhmyydestä,
alustakin rahisee.
Äkkään hopulla, korsi se hipoo vain teltan räystästä,
kuulostaa tässä äänettömyydessä
kaikki hanhet karkottavalta mekastukselta.

Sitten - narinaa taivaalta.
Kusiaiset vilistävät pitkin selkäpiitä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi