sunnuntai 2. tammikuuta 2011

SENTENTiA


SENTENTiA
 
Kupsuava lumi palaksella, jalaksen alla,
tuntuu epämukavalta myös anturan alla.
Lisäksi alamäki on liian jyrkkä,
on kallistettava päätään sivulle reippaasti
saadakseen reitin tasaantumaan.

Petkuttamalla itseään,
välttäen näkemästä humeetillaan saman minkä silmät;
loivasti vilttoon on turvallisempi mennä,
ainakin omasta mielestään useimmilla
kuin että syöksyä päätäpahkaa harkitsematta,
jos kerran yökin on nukuttu huonosti,
epävarmuuden pirunkylvyssä lilluen.

Ja mikään ei muutu miksikään.
Tiede hylkää teorian ja huuhaa valtaa maailman.
Onnistuneen laskun jälkeen sikopahnoillekin
sataa hetkisen helmiä,
vaikka jo esi-isäin mielestä se oli typerää.

Emme opi - sinisilmäisyydestä rangaistaan sillä,
että elämän realiteetit koskettavat aikanaan jokaista.
Puheet demokratiasta ovat silkkaa huteraa lööperiä
näennäistä sanahelinää huoraavine sanoineen,
joita parittaa yhteiskunta.

Ennemmin kuuntelen kiven kasvamista sarastaessa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi