tiistai 7. joulukuuta 2010

NÄKYMÄTÖN SiLTA

 
NÄKYMÄTÖN SiLTA
 
Tuijotan näkymää toiselta tunturijonolta,
siltä jolla seista johotan puuskuttain,
höyrypilviä puhaltain tuuleen,
porkkain päät kainaloissa,
sivakat v-asennossa auraamassa loivassa myötäleessä.

Horisontissa,
maanpiiriltä, kaukaisimpien selkosten takaa,
kuulottaa utuverhon vyöttämänä
korkeiden tuntureiden vaalean hailakka jono.

Sinne entää ajatusten ja haaveiden näkymätön silta,
rakennelma joka koostuu niin monimutkaisesti
asetelluista yksinkertaisista yksityiskohdista,
että jopa luojakin sitä saattaa joskus ihailla,
myhäellen hymähdellä;
tietty silloin kun kukaan ihmisotus ei ole moista
paikanpäällä todistamassa.

Niin simppeleistä asioista lopultakin,
että kun rakennelmaa toisin ajoin,
pahimmasta huumasta selvittyään tarkastelee,
se naurattaa itseäänkin ääneen.

Mutta se onkin nyt sitä saamista mitä olikin lupeissa
kun ensin pystyisi luopumaan wanhasta turhasta
ja tyhjänpäiväisestä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi